Laserleikkaus - Omakohtaiset kokemukseni

Kirjoittaja: Joni Kantonen, lokakuu 2017.

Mielikuvitus laukkaa

Minut saatetaan valoisaan, neutraaliin huoneeseen. Kulmassa oleva radio on ainoa tuttu laite, sieltä tulee jotain puheohjelmaa. Huone on kuin hammaslääkärin operointihuone, paitsi että tuolin tilalla on avoinna oleva kapseli, solarium-pedin näköinen laite. Minut asetetaan siihen makaamaan. Silmiäni sorkitaan ja ne pakotetaan auki. Sitten kapseli hurisee ja imee minut sisäänsä. Operointi alkaa ja näkökykyni häviää.

Sitten jostain kaukaa kantautuu kovaäänisiä jysähdyksiä ja radio-ohjelman keskeyttää vaaratiedote. Kolmas maailmansota on alkanut. Makaan sokeana kapselissa, kun sairaalan henkilökunta juoksee huoneesta ulos...

Tällainen oli yksi mielikuvitukseni tuote, kun ajattelin mitä voi mennä leikkauksessa pieleen. Lue alta, mitä oikeasti tapahtui.

Tarinan sisällysluettelo

  1. Päätös laserleikkauksesta
  2. Laserleikkaukseen Helsingin keskustaan
  3. ReLEx SMILE -laserleikkaus - itse operaatio
  4. Lepohuone ja tarkistus
  5. Kotimatka
  6. Seuraava päivä: tiistai
  7. Keskiviikko ja loppuviikko
  8. Silmätipat
  9. 2. viikko
  10. 3. viikko

Tekstiä päivitetään tilanteen mukaan. Viimeisin päivitys 11.11.2017.

Päätös laserleikkauksesta

Olen likinäköinen. Näköni on -4,75 vasemmassa ja -4,5 oikeassa silmässä ja olen käyttänyt silmälaseja koko aikuisikäni. Sain lasit ala-asteella, mutta en käyttänyt niitä silloin vakituisesti. Yläasteella tykkäsin käyttää piilolinssejä. Nyt 36-vuotiaana ihmettelen, miten siedin sitä: nykyään piilolinssit tuntuvat aina roskilta silmässä ja näkökyky tuntuu hataralta.

Olen miettinyt silmien laserleikkausta joitakin vuosia, mutta vakavasti vasta tänä vuonna. Kuulin positiivisia kokemuksia laserleikkauksesta pariltakin tutulta ja mietin, josko minäkin. Toisaalta olen aina ajatellut, että silmälasit sopivat minulle ja näytän peilissä oudolta ilman laseja. Lopulta kallistuin leikkauksen kannalle sen jälkeen, kun työnantaja maksoi menestyksekkäästä vuodesta bonuksia. Tämän summan ajattelin käyttää leikkauksen kuluihin, vaikka tietysti leikkaushetkellä bonukset oli jo aikaa sitten tuhlattu johonkin muuhun.

Olen käynyt optikolla viimeksi Silmäasemalla, joten menen heillä myös maksuttomaan hoitoarvioon ja (maksulliseen) esitutkimukseen. Ilahduttavasti Silmäasemalla on syksyllä 2017 kampanjatarjous laserleikkauksesta (laserleikkaus.fi), hinta on tonnin halvempi kuin normaalisti.

Lääkäri suosittelee leikkausmenetelmäksi ReLEx SMILEä, joka on kehittyneempi (ja kalliimpi) verrattuna Femtolasik-leikkaukseen. SMILE-laserleikkauksessa taittovirheen korjaus tehdään sarveiskalvon pinnan alle kudokseen. Tällöin silmän parantumisen pitäisi tapahtua nopeammin kuin Femtolasikissa. Alla selventävä kuva SMILE-leikkauksesta (lähde: Terveystalon SMILE-esite).

Laserleikkaukseen Helsingin keskustaan

Maanantaiaamuna menen Helsingin Citycenterissä sijaitsevaan Silmäaseman silmäsairaalaan. 10:35 minut otetaan vastaan, hoitaja esittelee itsensä ja pahoittelee, että olemme aikataulusta muutaman minuutin jäljessä. Hän esivalmistelee minut, antaa makeaa "lasten" diapamia 5 mg, jonka on tarkoitus rentouttaa ja poistaa jännitystä. Sen jälkeen hän kertoo melko yksityiskohtaisesti, mitä operaatiossa ja sen jälkeen tulee tapahtumaan.

Odottelen vartin verran käytävän tuolissa vuoroani. Joku muukin odottaa käytävän toisessa päässä. Häntä hoitaa toinen hoitaja ja hän on menossa eri lääkärille. Epäilen että operaatiokin on eri, koska asiakas näyttää niin nuorelta. Diapami vaikuttaa, oloni on rento. Tutkiskelen edessä olevan seinän tapettia, jossa on Helsingin tuomiokirkko ja heti sen takana Pasilan torni ja Linnanmäen vuoristorata. Se on täytynyt ottaa melkoisen pitkällä teleobjektiivilla. Keski-ikäinen mies tuodaan operointihuoneesta lepohuoneeseen. Hänelle tarjotaan kahvia ja muuta. Sitten on minun vuoroni.

ReLEx SMILE -laserleikkaus - itse operaatio

Kello on vähän yli 11, kun minut pyydetään operointihuoneeseen. Keskellä on hieman hierontasänkyä muistuttava peti. Minut pyydetään siihen selälleni makaamaan ja niskani asetetaan niin, ettei pääni liiku. Lääkäri laittaa minulle ensin yhdet silmätipat, sitten hetken päästä vielä yhdet tai kahdet. Ensimmäiset laittavat silmät kirvelemään. Hoitaja puhdistaa silmänympärykseni ja peittää ensin vasemman silmäni. Oikea silmä operoidaan ensin.

(Varoitus: jos olet lähiaikoina menossa laserleikkaukseen, ei ehkä kannata lukea yksityiskohtaisia kuvauksia operaatiosta. Se voi pistää pelottamaan, vaikka mitään syytä sellaiseen ei ole.)

Hoitaja ottaa kädestäni kiinni rauhoittelun vuoksi. Peti liikkuu sivusuunnassa ja lääkäri sijoittaa pääni koneen alle. Hän laittaa silmääni luomenlevittimen, joka estää silmän räpäyttämisen. Näen valkoisen valoympyrän ja sen keskellä vihreän valon. Ne lähestyvät silmääni, kunnes jokin imukupin tapainen laite kiinnittyy silmääni ja pitää sen paikallaan. Sitten operaatio alkaa. Koko toimenpiteen pitäisi kestää 26 sekuntia. Tunnen silmässä paineen tunnetta ja pientä viiltoa. Mutta en oikeastaan edes huomaa tunnetta, keskityn vain hengittelemiseen ja katson vihreää valoa. Lääkäri kertoo, että 15 sekuntia vielä. Vihreä valo alkaa epäterävöityä, kunnes kaikki on mustaa. Sitten se on ohi.

En erota silmällä yksityiskohtia. Vain valkoista valoa mustassa avaruudessa. Lääkäri pyytää seuraamaan valoa silmällä, kun hän liikuttelee silmääni. Irrottaa ilmeisesti silmästäni "lentikkeliä". Tämä operaatio kestää ehkä minuutin tai kaksi. Lääkäri laittaa välillä tippoja ja huuhtelee silmää. Sitten on valmista.

Vasemman silmän vuoro. Hoitaja kysyy, olenko ok, kun olen niin rauhallinen. Vastaan että juu ja mietin että se meni helposti. Lääkäri laittaa luomenlevittimen vasempaan silmääni. Tässä vaiheessa silmääni alkaa kutittaa ja toivon, että voisin vielä räpäyttää, mutta vihreä valo lähestyy jo. Kutitus menee pian ohi ja pieni paineen tunne tulee taas tilalle. Sitten toimenpide on ohi. Minuutti tippoja ja valonseuraamista ja huuhtelua ja jotain sellaista.

Sitten hoitaja pyytää nousemaan. Avaan silmät, huone on hämärä ja epätarkka. Hoitaja varoittaa laitteen edessä olevasta kynnyksestä ja tuo minulle silmälasini. Otan ne käteeni. En enää tule käyttämään niitä.

Lepohuone ja tarkistus

Hoitaja saattaa minut lepohuoneeseen, jossa on kaksi mukavaa nojatuolia. Edellinen asiakas saa poistua. Hoitaja asettaa lattialle viereeni Silmäaseman kassin, jossa on hoito-ohjeita, pieni kuohuviinipullo(!) ja silmätippoja. Kuohari ei ole tarkoitettu nautittavaksi nyt, vaan ensin pitää toipua. Sen sijaan kahvia (tai teetä) ja kolmiovoileipää on tarjolla. Hoitaja käy noutamassa ne viereeni pöydälle ja poistuu.

Istun muutaman minuutin rauhassa silmät kiinni. Sairaalan kaiuttimista soi rauhoittava, mutta mitäänsanomaton hissijazz. Avaan silmäni ja näkö on edelleen hieman sumea. Juon kahvin ja syön voileivän. Raottelen vain silmiäni tarpeen mukaan. Pöydällä on myös pähkinäpusseja ja suklaata. Syön vähän niitäkin. Lääkärin kanssa sovittiin jälkitarkastusaika huomiselle. Yritän laittaa sitä puhelimeni kalenteriin, mutta lähelle katsominen on hankalaa ja puhelimen näyttökin häikäisee. Ehtii sen myöhemminkin.

Monien minuuttien päästä seuraava asiakas saapuu lepohuoneeseen ja minun leponi päättyy. Lääkäri noutaa minut tarkastushuoneeseen, tarkistaa molemmat silmäni ja sanoo, ettei niitä tarvitse enää huuhdella. Huomenna katsotaan, miten paraminen on lähtenyt alkuun. Saan vielä lääkäriltä tositteita maksua varten.

Kassalla minulta kysytään miten haluan maksaa. Olen siirrellyt rahoja tililläni ja nostanut korttien turvarajoja. Olen myös tehnyt varmuuden vuoksi Resurs Bankin ja Silmäaseman luottohakemuksen. Ehdotan, että kokeilen maksaa Visalla ensin 2500 ja se menee läpi. Maksan loput 416 euroa käyttötililtäni. Saan kuitit ja painelen ulos n. klo 12.

Kotimatka

Päätän ottaa bussin, sillä se vie lähemmäs kotia kuin metro. Näkö on edelleen sumea, mutta näen kävellä kadulla. Sää on pilvinen, lähes satelee. Ei häikäise, mutta kurtistelen silti kulmiani. Rautatientorilla en näe bussien laitureiden numeroita. Laitureiden lähellä on näyttötauluja, joista yhdessä on laiturikartta. Etsimääni laituria ei siitäkään tunnu löytyvän. Kierrän näytöt kerran ja palaan laiturikartalle. Sitten huomaan laiturini ja minua ärsyttää. Laiturit ovat epäloogisessa järjestyksessä. Mahtaa olla hankalaa näkövammaiselle. Onneksi oma tilani on väliaikainen.

Pääsen bussiin ja silmissäni alkaa tuntua roskan tunne. En tiedä, onko bussin ilmassa jotain. Nenäni on kyynelehtimisestä tukossa. Silmistä vuotaa vettä poskille. Niitä kirvelee. Tajuan ettei minulla ole mitään paperia mukana. Hieman hävettää, käytävän toisella puolella oleva penska tuntuu tuijottavan. Pistän aurinkolasit päähän. Ei sekään oikein auta. Ja edelleen hävettää, nyt sen takia, että aurinkolasini ovat kesällä joskus käyttämäni peilaavat festarilasit. Onneksi matka on lyhyt. Pidän silmiä enimmäkseen kiinni.

Ulkoilmassa silmät hieman helpottavat, mutta vain väliaikaisesti. Kotona n. klo 12:30 laitan silmätippoja. Olen siinä surkea. Ensimmäinen tippa menee nenänpäähän. Päivän aikana alan päästä kärryille. Otan myös särkylääkkeen. Laitan rauhallisen albumin "Last Days - Seafaring" Chromecast Audion kautta soimaan ja menen maaten. Makaan kyljelläni, mutta se tuntuu kuivattavan silmän kulmaa ja käännyn selälleni. On kurja, flunssainen olo, paitsi että silmiä särkee enemmän. Onneksi torkahdan.

Havahdun 13:30. Otan taas silmätippoja selälläni maaten. Silmät vuotavat, kuivan poskiani nenäliinaan. Lisäilen välillä tippoja. Oikean silmän oikeassa yläkulmassa vihloo välillä. Vihlonta kestää pari kolme sekuntia kerrallaan. Pyrin liikuttamaan silmiäni mahdollisimman vähän ja olemaan vain. Kuuntelen Liam Gallagherin hyvää As You Were -albumia.

14:30 nousen ylös. Silmissä ei tunnu enää niin pahalta. Makoilen silti edelleen rauhassa ja annan silmien levätä. 15:30 nousen ja alan tehdä jotain normaaleja juttuja. Kuuden aikoihin tutkiskelen näköäni. Yleisesti ottaen näkö on sumeahko. Kun katson parvekkeelta 20 metrin päässä olevaa suojatieliikennemerkkiä, ei merkin kävelevä hahmo ole aivan terävä. Saan sen kuitenkin teräväksi kun siristelen. Kirkkaat valot häikäisivät aiemmin, mutta eivät enää niin pahasti.

Silmät tuntuvat illalla väsyneiltä. Ei jaksa tuijotella näyttöjä. Sängyssä yritän lukea kirjaa, mutta sivun jälkeen silmät tuntuvat kuivilta. Silmätipat eivät oikein tehoa, mutta illalla viimeksi laitan silmälääkäristä saamaani näytepakkausta Thealoz Duo Gel -geelitipoista ja se tuntuu toimivalta. Silmät pysyvät kosteina koko yön.

Seuraava päivä: tiistai

Kissa herättää aamuyöllä ja hapuilen yöpöydältä silmälaseja. Kestää hetken tajuta, etten tarvitse niitä. Kissakin saa ruokansa. Aamulla silmät tuntuvat hyviltä ja näkö tarkalta. Katson parvekkeelta maisemia ja ne ovat tarkat. Liikennemerkit erottuvat täydellisesti. Ilo on kuitenkin ennenaikaista. Päivän mittaan näkö sumenee eilisiltaa vastaavalle tasolle. Silmät eivät niin väsyneiltä kuitenkaan enää tunnu.

Suihkussa on omituista, kun on tottunut katsomaan kaikkea likinäköisesti. En minä nyt vartaloani jää sen enempää tuijottelemaan, mutta ainakin shampoo-pullon erottaa nyt helpommin. Tosin hiuksiani en nyt pese, sillä haluan varmuuden vuoksi välttää silmien rasittamista vedellä.

Käyn iltapäivällä silmälääkärin kontrollitarkastuksessa. Parantuminen on alkanut ilmeisesti hyvin. Vasemman silmäni näkö on hyvä, mutta oikea on heikompi. Näkö myös vaihtelee räpäytysten välillä ja päätä ja silmää kääntäessä. Tämä on kuulemma normaalia. Silmästä on poistettu sarveiskalvon alta lentikkeli ja nyt tuon lentikkelin tilalle voi viikon parin ajan päästä nestettä. Näkö ei ole täydellinen ennen kuin tuo tila paranee umpeen. Silmätipoilla autetaan paranemista.

Keskiviikko ja loppuviikko

Aamulla metroasemalle kävellessä oikean silmän yläkulmassa tuntuu jälleen pientä roskan tunnetta. Siinä tuntui ensimmäisenä iltana suurin kipu. Ei sitä enää onneksi kivuksi voi sanoa. Työpäivän aikana käytän muutamia kertoja kosteustippoja. Näyttöpäätetyössä silmät hieman kuivuvat, mutta olen positiivisesti yllättynyt, ettei suurempaa vaivaa ole. Pidennän kuitenkin taukoja ja yritän mietiskellä asioita paperilla sen sijaan, että tuijottaisin näyttöä.

Kahta eri reseptillä saatavaa lääketippaa pitäisi käyttää 4 kertaa päivässä viikon ajan. Tänään olen unohtanut tipat kotiin, joten päivällä jää yksi kerta väliin. Asialla ei kuitenkaan ole suurempaa vaikutusta näköön ja siihen, miltä silmissä tuntuu. Lisää silmätipoista tekstissä myöhemmin.

Torstai-iltana käyn saunassa ja perjantaiaamulla herätessäni silmät tuntuvat selvästi kuivilta, vähän oikeaa silmää jopa kirvelee. Lieneekö syynä sauna vai se, että geelitippojen näytteet loppuivat. Muuten ei suurta eroa edellisiin päiviin. Silmien väsymisen huomaa kyllä töissä iltapäivisin, jos tekee keskittyneesti töitä päätteellä.

Silmätipat

Ennen leikkausta olin hakenut apteekista parit reseptilääketipat: Oftaquix 5 mg/ml ja FML Liquifilm 1 mg/ml. Näitä otan viikon ajan neljä kertaa päivässä siten, että ensin Oftaquix, 5-15 min tauko ja sitten FML. Kosteutustippoja ei saa käyttää puoleen tuntiin ennen tai jälkeen näiden kanssa.

Olin ostanut etukäteen myös Optive Fusion -kosteutustippoja. Silmäasemalta sain Thealoz Duo silmätippoja ja 5 kpl näytteitä Thealoz Duo Gel -geelitippoja. Näitä käytän aina välillä ja varsinkin, jos silmät tuntuvat kuivilta. Liikaa näitä ei voi käyttää. Thealoz Duo Gel -geelitipat tuntuivat mukavan viileiltä silmissä, kun käytin niitä ensimmäiset kolme yötä ja silmät olivat kosteat vielä aamullakin. Optive Fusion vaikuttaa paremmalta kuin Thealoz Duo. Vaikea verrata, mutta ihan kuin tippa vaikuttaisi paremmin. Joka tapauksessa ainakin tippa on helpompi laittaa silmään - Thealoz Duon pullossa on jokin erityinen annostelumekanismi, joka hidastaa ensimmäisen tipan tuloa. En ymmärrä mitä hyötyä tästä on, se vain hidastaa toimenpidettä.

2. viikko

Leikkaus tehtiin viikko sitten. Tänään maanantaina voin lopettaa lääketippojen käytön. Kosteustippojen käyttöä jatkan. Silmät sumenevat edelleen välillä, varsinkin jos pääsevät kuivahtamaan. Kipua ei ole enää tuntunut ja kuivuus vaivaa vain ajoittain. Silti päässäni käy välillä ajatus, että mitä jos paraneminen ei tapahdukaan normaalisti, mitä jos toinen silmäni jää epätarkaksi. Yritän olla ajattelematta asiaa ja odottelen kärsivällisesti.

Välillä havahdun edelleen siihen, että asetan sormen nenänvarteeni tarkoituksenani nostaa laseja. Tästä tulee melkoisen hölmö olo. Naamioin eleen aina nenänvarren rapsuttamiseksi, ikään kuin sitä kutittaisi.

Viikon aikana saadaan mm. ensilumet ja välillä sataa vettäkin. Pisarat tuntuvat kylmiltä vasten kasvoja, mutta kostea ilma rauhoittaa silmiä. Sitä paitsi nyt minun ei tarvitse enää tarvitse käyttää aikaa silmälasien kuivaamiseen.

Lauantaina minulla on krapula ja kehoni on päässyt yön aikana selvästi kuivumaan. Myös silmiä vaivaa paha kuivuus koko päivän. Käytän kosteutustippoja monta kertaa, mutta huomaan niiden kuivuvan silti nopeasti. Muina päivinä ei ole ollut näin pahaa kuivumista.

Sunnuntaina ostoskeskuksessa oikea silmä varmaan taas kuivahtaa ja tuntuu kuin siellä olisi roska. Kosteustippoja kannan aina mukanani. Niiden käyttämisen ja parin minuutin räpyttelemisen jälkeen vaiva katoaa.

3. viikko

Huomaan, että silmien kuivuus vaivaa vähemmän ja vähemmän. Silmätippoja tulee käytettyä vähemmän. Yleensä laitan tipat heti aamulla, viimeiseksi illalla sekä tarpeen tullen pitkin päivää. Päivällä kuivuus vaivaa usein töissä päätteen edessä, mutta sen pystyisi ehkäisemään pitämällä kunnon taukoja. Pienet ulkoiluhetket auttavat myös. Jotain positiivista tässä kosteassa syyssäässäkin.

Vaivat eivät kuitenkaan ole täysin poissa. Keskiviikkona aamulla katse on selvästi hieman epäterävä. Pystyn korjaamaan katseen teräväksi kun hieman siristän tai kohdistan katsettani. Luulen, että kun käytän tietoisesti silmieni lihaksia, katse terävöityy. Olen nukkunut yöllä huonosti ja unta kertyi muutama tunti liian vähän, joten ehkä tästä syystä silmäni lihakset ovat laiskalla päällä. En tiedä, tämä on vain arvailua. Mutta sen olen huomannut, että levon tarpeen tuntee silmissä. Silmät kuivuvat helpommin ja illalla niiden auki pitäminen tuntuu niin raskaalta, ettei sarjan katsomista tai lukemista viitsi harrastaa.

Jatkuu myöhemmin...

Tekstiä päivitetään tilanteen mukaan. Viimeisin päivitys 11.11.2017.